Kirjailijavieraana Teuvo Peltoniemi

Historiansa aikana suomalaiset ovat tavoitelleet utopistisia unelmia eri puolilla maailmaa. Teuvo Peltoniemen teoksessa "Paratiiseja rakentamassa – suomalaisten utopiayhteisöjen historiaa" käsitellään 20 tällaista yhteisöä, alkaen 1700-luvun pietistisistä karkotetuista ja päätyen 1970-luvun israelilaiseen suomalaiseen kibbutsiin.

1800- ja 1900-luvuilla utopistinen liikehdintä voimistui, ja suomalaiset – paljon useammin kuin muut pohjoismaalaiset – perustivat utopiayhteisöjä Amerikoihin, Venäjälle ja muihin maailman kolkkiin. Kirjoittaja on tutkinut näitä yhteisöjä vuosikymmeniä, ja vieraillut niistä lähes kaikissa haastattelemassa utopisteja tai heidän jälkeläisiään Pohjois-Amerikan pikkukaupungeista Etelä-Amerikan sademetsiin.

 Suomalaiset utopiayhteisöt jakautuvat neljään päätyyppiin: sosialistisiin, uskonnollisiin, kansallismielisiin ja luonnonläheisiin vegetaristisiin yhteisöihin. Kuuluisimpia ovat Colonia Finlandesa Argentiinassa (1906). Tämä aktivistien ”Uusi Suomi” syntyi sortoaikana.  Sosialisti Matti Kurikka perusti kolme suomalaista utopiayhteisöä, joista tunnetuin on Sointula Kanadassa (1901). Neuvosto-Venäjällä Kylväjä (1922) oli amerikansuomalaisten sosialistinen mallifarmi. Penedo (1929) oli tropiikki- ja vegetarismi-ihanteiden innoittama utopiayhteisö Brasiliassa.

Monet utopiayhteisöistä rakennettiin kaukomaiden syrjäseuduille ankariin luonnonoloihin suurten aatteiden innoittamana, eikä niistä tullut kovin pitkäikäisiä. – Mutta utopiaunelmat eivät ole kadonneet, sillä nykyiset ekoyhteisöt jatkavat utopiaperinnettä keskittyen kestävään kehitykseen, ilmastonmuutoksen torjuntaan ja kokonaisvaltaiseen elämäntapaan – yhä paremman maailman tavoittelussa.